Ilmankaan et voi elää, mutta elämä niiden kanssa on jatkuvaa taistelua luonnonvoimia vastaan, mikä se on? Vastaus voisi olla jotakin muutakin, tällä kertaa se on: sukkahousut. Neljäkymmentävuotiaan naisen vaatekaapissa on pakko olla sukkahousuja kaikissa muodoissaan: paksuja, ohuita, värillisiä, värittömiä, mustia, kärjettömiä, kärkivahvistettuja, kuviollisia, kuviottomia, pitsisiä ja asiallisia, eri materiaalista valmistettuja – sekä lisäksi tietysti erilaisia sukkia, kuten stay-upseja, hosiery -sukkia, polvisukkia, nilkkasukkia, suojasukkia, ja niin edelleen. Puhumattakaan tietysti normaaleista sukista, paksuista sellaisista, jopa villaisista – jotka eivät lankea sukkahousukategoriaan.

Joka tapauksessa sukkia on PALJON, vaikka puhuisimme “vain” sukkahousukategoriaan kuuluvista sukista. Ja vaikka sukkiin yleisestikin, laajemmin ymmärrettynä, liittyy kaikenlaista pikku pulmaa, kuten “kadonneen sukan metsästys” ,”parittoman sukan olematon elämä”, “reikä sukassa” ja niin edelleen, sukkahousukategoriaan kuuluviin sukkiin niitä pulmia vasta liittyykin, eivätkä ne välttämättä ole lainkaan niin pieniä kuin on kyseisten sukkien silmäkoko; päinvastoin on sukkahousukategoriaan kuuluvien sukkien ongelmakoko lähestulkoon kääntäen verrannollinen niiden ohuuteen. Suomeksi: mitä ohuempi sukka, sen enemmän (isompia) ongelmia.

Esimerkiksi, ohut sukka voi mennä rikki ensimmäisellä kerralla kun sen yrittää vetää jalkaan. Karkea kantapää tai huolimattomasti hiottu varpaankynsi – ja vot, sukka on mennyttä. Tiesittehän, että sukka voi maksaa jopa 30 euroa, enemmänkin. Tilanne ei toisin sanoen paljoa naurata. Yhtään.

Ohut musta sukka taasen rikkoutuu joka kerta, mutta salakavalasti, vasta kotoa lähdön jälkeen, kun ei ole enää mahdollista palata takaisin ja vaihtaa sukkia uusiin ilman että koko aikataulu murentuu ja sovitut tapaamiset peruuntuvat niin että on itse asiassa turha enää lähteäkään minnekään, voi vain maata sohvalla silmäpako sukassa ja murehtia tai olla murehtimatta maailman menoa; musta ohut sukka rikkoutuu liian myöhään ja lisäksi sellaisesta paikasta, että sukan kantaja huomaa sen vasta viimeisenä.

Niinpä ohuen mustan sukan kantaja kulkee huorahtavissa säären takaosasta rikkinäisissä sukissa bisnestapaamisesta toiseen ja kuvittelee näyttävänsä professionaaliselta. Ohuet mustat sukat ovat siten äärimmäisen epäluotettavat, suorastaan naisen pahin vihollinen. Rikkinäinen ohut musta sukka alentaa naisen välittömästi katunaisten kategoriaan ja näyttää äärimmäisen epäprofessionaaliselta (ellei kyseessä sitten todella ole katunaisen ammatti); tilanne ei ole korjattavissa ja sen muisto seuraa kantajaansa pitkään: mielikuvien voimaa ei kannata aliarvioida.

Myös vaalea ohut sukka hajoaa usein välittömästi, mutta sillä ei ole aivan niin paljon merkitystä, sillä sitä ei välttämättä juuri voi huomata. Ohuita sukkia voi sitten rikkinäisinäkin huoletta käyttää melko pitkään, kunnes reikäkoko paisuu aivan mahdottoman kokoiseksi tai yltää koko säären matkan. Ja vielä silloinkin sukkia voi luonnollisesti käyttää pitkien housujen alla. Sitten voi vain toivoa ettei joudu auto-onnettomuuteen ja herää sairaalassa hoitajien tirskuntaan. (samasta syystä kannattaa vaihtaa alushousut päivittäin)

No joo. Sukat tosiaan hajoavat helposti. Erityisesti niiden kärjet menevät salamannopeasti puhki, ja varpaat työntyvät inhottavasti kiristäviin reikiin: kenkä hiertää ja sukka kiristää eikä visuaalinen vaikutelmakaan ole kaksinen.

Mutta vot: keksinpä ratkaisun tähän ongelmaan tässä pari päivää sitten, kun juuri ostamani aivanihananpinkit, italialaiset Philippe Matignon -polvisukat, 12,90 € pari, hajosivat ensimmäisellä käyttökerralla oikean jalan isovarpaan päästä (= huolimattomasti hiottu varpaankynsi).

Sukat näkyvät tässä alla olevassa kuvassa, niiden nimi on “Séduction mi-bas Cocon” – en tiedä mitä se tarkoittaa mutta se kuulostaa ihanalta, ja sukkien rikkoutuminen tuntuu entistä kivuliaammalta iskulta…mutta kuva on siis tässä:

Keksin siis, aivan itse, sukan juuri rikkouduttua ja murheen ollessa ehkäpä suurimmillaan,  että ohuen sukan alle voi – ja kannattaa – pukea suojasukka, tiedättehän, sellainen joita on tarkoitus pitää avokkaiden kanssa, joka peittää vain varpaat ja hieman kantapäätä mutta ei näy kenkien reunan alta ja luoja varjele jos näkyisi niin rumaltahan se näyttäisi; lopputuloksena näyttää siltä kuin naisella ei olisi sukkia jalassa ollenkaan. Nyt siis keksin, että suojasukan voi asettaa suojaamaan ohutta sukkaa, joka puetaan sen päälle, eikä sukan rikkoutumisesta kantapään karheuden ja huolimattomasti hiottujen varpaankynsien vuoksi ole pelkoakaan.

Hurraa! Kunpa vain olisin keksinyt tämän jo ennen kuin vaaleanpunainen sukka meni rikki.

Lisäetuna keksinnössäni on, että lisäsukka tuo hieman lisävuoria kengän ja jalan välille, eivätkä kengät niin helposti hierrä. Ongelmana tosin voi joskus olla, jos kengät ovat kovin naftit, että kahden sukan mallissa ne käyvät aivan liian pieniksi, ja puristavat ja hiertävät ennenkuulumattomalla tavalla – jolloin tämä ratkaisu ei vain kertakaikkiaan toimi. Useimmiten kaksi ohutta sukka kuitenkin tuntuu mahtuvan kenkään (jalan kera) – enkä ole tämän keksinnön jälkeen juuri sukkia rikkonut – en itse asiassa ainuttakaan!

Sukkahousuvinkki no 1 siten kuuluu seuraavasti: Pue ohuen sukan alle aina suojasukka.

Suosittelen lämpimästi.

Toinen hyvä vinkki, josta en voi ottaa kunniaa itselleni vaan se kuuluu Helsingin suurimman tavaratalon Stockmannin sukkaosaston myyjälle, joka kertoi minulle etsiskellessäni mahdollisimman peittäviä, paksuja mustia mattapintaisia sukkahousuja, että vaikka löytämäni Wolfordin (jota kutsuttiin ainakin ennen vanhaan sukkien ferrariksi) 80 denierin versiot ovat kyllä aivan hyvät – ja ostinkin ne kyllä – vielä peittävämmän lopputuloksen saa aikaiseksi pukemalla kahdet sukkahousut päällekkäin. Lisäksi riittää, että vain päällimmäinen sukkahousu on musta, alimmainen voi olla minkävärinen vain.—!!!!!!

Tämä yksinkertainen mutta ah! niin nerokas neuvo tuottaa erittäin paljon hyvää uusiokäyttöä omituisen värisille sukkahousuille, jotka on ostettu jostain alennuskorista joskus kauan sitten. Nyt ne voi pukea mustien sukkien alle, ja saada niistä sittenkin hyödyn irti. Lisäksi tämä kahden sukkahousun malli tarkoittaa, että alempi sukkahousu toimii päällimmäisen sukkahousun suojasukkana, aivan kuten sukkahousuvinkissä no. 1 (ks. yllä) neuvottiin.

Uskoisin että erilaisilla alemman sukkahousun värivaihtoehdoilla voisi saada aikaan myös erilaisia mustan sävyjä, jolloin sukkahousut olisi mahdollista saada juuri saman mustan sävyisiksi kuin asu, jonka kanssa niitä kulloinkin on tarkoitus käyttää. Mutta en ole varma: en ole vielä ehtinyt kokeilemaan tätä hypoteesia käytännössä (mutta se päivä tulee kyllä vielä).

Sukkahousuvinkki no 2 toisin sanoen kuuluu: peittävimmät mustat sukkahousut saat aikaan pukemalla kahdet sukkahousut päällekkäin, joista alempi voi olla minkävärinen vain, kunhan päällimmäinen on musta.

Lisäehdotelmana voisi olla kokeilla ylipäätään erivärisiä sukkahousuja päällekkäin ja katsoa, millaisia vaikutelmia syntyy.

Viimeisenä sukkahousuvinkkinä (no 3) on itse asiassa jatkokehitelmä vinkeistä no 1 ja 2, ja se kuuluu näin:

Sukkahousuvinkki no 3: saat rikkinäiset sukat jatkokäyttöön pukemalla niiden alle suojasukat tai toiset sukat/sukkahousut, jotka ovat ehjät.

Sukkahousuvinkin no 3 seuraamisesta on se erityinen hyöty, että kärkiosien reiät eivät enää pahemmin paina varpaita ja visuaalinen vaikutelma eheytyy; lisäksi sukkien sääriosissa olevat reiät eivät juuri enää näy. Hieman kuuma voi tietysti joskus tulla, etenkin jos sukat ovat kovin paksut, mutta mitäpä ei nainen kaunetensa eteen olisi valmis kärsimään. Sitäpaitsi kuumuudesta hieman punakat posket ovat useimmiten vain ulkonäölliseksi eduksi, ainakin jos on tarkoitus kiinnittää miesten huomiota (ja milloinpa ei olisi).

Tämäpä tässä, lisää sukkahousuvinkkejä (niitä kyllä riittää) – myöhemmin. Sukkahousuillaan!